Lastenpsykiatri Sinkkosen ainoa vinkki lastenkasvatukseen: ”Älä anna lapsen …”

Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun? Jari Sinkkonen lasten psykiatri.

Lastenkasvatus on merkittävästi polkupyörän korjaamista monimutkaisempaan – totesi Lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkonen ja kieltäytyi antamasta suoria vinkkejä lastenkasvatukseen. Hän kertoi runsaslukuisalle yleisölleen kirjaansa mukaillen: ”Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun?”. Lapsen tarpeita kartoittaessaan hän tuli lopulta kuitenkin antaneeksi myös yhden konkreettisen vinkin varhaiskasvatukseen.

Sinkkonen korosti keskiviikkoillan esityksessään Tampereen yliopistolla monia varsin järkeenkäypiä näkemyksiä lastenkasvatuksessa . Kasvattajan tulisi huolehtia lapsen perustarpeista, auttaa ja tukea häntä hänen elämässään. Perustarpeiden tyydyttämisessäkin on tekemistä ja rajojen asettamista – Sinkkonen kertoi usean lapsen nukkuvan nykyisin liian vähän.

Sinkkonen korosti yhteisen ajan merkitystä lapsen kanssa. Lapsen kanssa olisi tärkeää voida kiireettömästi rupatella vaikka pihatöitä tehdessä, saunanlauteilla istuessa tai ruokapöydässä syödessä. Hänen mukaansa hyvä kasvattaja ei tiedä asioita etukäteen lapsen puolesta. Sen sijaan hyvä kasvattaja käy lapsen kanssa ennakkoluulottomasti ”ongella” – pyrkii ymmärtämään lapsensa omia kokemuksia rupattelun kautta. Lapsella on oma mieli. Lastaan voi tukea ja auttaa paljon paremmin, kun ymmärtää lapsen omia kokemuksia ja ajatuksia.

Vanhemmat yrittävät ymmärtää vauvan kokemuksia ääneen puhumalla – ”onko nälkä… no olihan sinulla”. Kun lapsi oppii puhumaan, tämä juttelu on jo vuorovaikutuksellisempaa. Sinkkonen kertoi yksittäisen havainnollisen esimerkin ”ongella käymisen” merkityksestä. Hän kertoi vanhemmista, jotka olivat saamassa perheenlisäystä ja etsivät 4-vuotiaan esikoisensa kanssa itselleen uutta aikaisempaa isompaa asuntoa. Kysyessään lapselta mielipidettä kiertämistään kalusteettomista asuntokandidaateista lapsi oli ollut hyvin vähäsanainen. Lapsen kanssa jutellessaan vanhemmat vähitellen ymmärsivät, että lapsi oli ajatellut joutuvansa muuttamaan uuteen asuntoon yksin. Tämä lapselle varmasti tramaattinen ajatus ei ollut tullut vanhempien mieleen lainkaan.

Reppuli parasta lapselle - vinkkaa ja voita

Sinkkosen mukaan lapsi tarvitsee hyvän vuorovaikutuksen lisäksi omat vanhemmat, turvallisuuden kokemuksen, rutiineja ja rajoja – elämäänsä ennakoitavuutta, ikätovereita, suvun ja juuret – identiteetin siitä mistä on tullut, tunteen että tuottaa vanhemmilleen ja muille läheisilleen iloa sekä paljon rakkautta. Itsensä jollekin tärkeäksi kokemisen hän nosti yleisesti ottaen kaiken keskiöön.

Leikin tulisi olla lapsen itsensä luomaa. Esimerkiksi joitain nukkeleluja minihameineen Sinkkonen piti aikuisten luomuksina – eikä uskonut, että lapsi itse loisi leikkeihinsä sellaisia. Sen sijaan esimerkiksi sotaleikkejä hän piti tyypillisinä lasten omina roolileikkeinä, johon lapset itse keksivät mieleisiään sääntöjä.

Lasten tietokone/konsoli/mobiili-pelaamista ja sosiaalisen median käyttöä Sinkkonen piti yleisesti ottaen varsin negatiivisena. Hän huomioi myös, että lapset pelaavat usein aikuisille tarkoitettuja lapsilta kiellettyjä pelejä – esimerkiksi Grand Theft Auto-pelejä. Hän piti hyvänä Suomen mielenterveysseuran ”Hyvää mieltä pelipaussista”-kampanjaa, joka kehoittaa lapsiperheitä pitämään kahden viikon paussin lasten sosiaalisen median käytössä ja pelaamisessa. Kokemukset kampanjasta ovat Sinkkosen mukaan olleet hyviä – lapset ovat siirtyneet sisältä ulos pelaamaan ja leikkimään.

Tule mukaan etsimään parasta lapselle - rekisteröidy Reppuliin ja voita Lappi Kids laatua.

Ja se ainoa konkreettinen vinkki lastenkasvatukseen

Niin ja se Sinkkosen aivan konkreettinen vinkki lasten vanhemmille lastenkasvatukseen: ”Älä anna lapsen lyödä itseäsi!” Jos lapsensa sallii lyödä itseään, lapsi kokee vanhempansa liian heikoksi asettamaan toiminnalleen muitakaan rajoja. Harmittomaltakin tuntuvaa uhmaikäisen lyömistä tai potkimista ei tästä näkökulmasta kannata ohittaa olankohautuksella – vaan on parasta antaa sille heti stoppi ja kertoa lapselle selvästi, että näin ei saa tehdä.

Lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkonen

Lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkonen (Turun yliopisto; Pelastakaa lapset ry) on kirjoittanut useita lastenkasvatuskirjoja – mm. ”Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun”, 2012.

18.3.2014 Tampereen yliopisto klo 19. Tapahtuman Järjestäjät: Tampereen Lääkäriseura r.y. ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim r.y.
****

Vinkkaa paras lastenkirja ja voita

Lue myös:
Professori Sarikselle lika on lastenkasvattaja – ei (hammas)peikko
Kuka kysyy miltä isästä tuntuu?
Reppulissa joka sadas äiti tai isä voi voittaa mistä tykkää. Tule mukaan etsimään parasta lapselle!

2- ja 6-vuotiaitten tyttöjen isä.

Kommentit

  1. Koivuluoma Jari sanoo

    meirän tytöllä 11.v on ainaki ihan hyvät leikit lelujen,keppi hevosten,piirustusten,ym muiren parissa vaikka käyttää tietsikkaakin jonku verran, myös lukee paljon kirjoja eikä ole koulun käynti kärsinyt .Kyllä se on lapsestakin kiinni miten homma etenee!

  2. Toni sanoo

    Jos kiinnostaa oikeasti ymmärtää lasta, tulisi aloittaa ymmärtämällä itseään. Muuten kasvatus menee lähinnä lapsen tukahduttamiseksi. Voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen, siitä löytyy toimivaa tietoa itsensä, ihmisyyden ja elämän ymmärtämiseen. Löytyy googlaamalla.

    • Rafael sanoo

      Kyseiseen sivuun tutustuttuani; totesin heti että kyseessä on taas yksi ”oppi”, tai mistä ”ismistä” mahtaneekaan olla kyse. Se vastaa kuta kuinkin juuri sitä järkyttävää ilmiötä, jossa lapsilta aletaan ennen aikojaan kyselemään jo ties mitä ”syntyjä syviä”, Kysellään siis aivan pikkulapsilta, sitä ”lapsen mielipidettä” jo vaikka ties mihin, siis sellaisiin asioihin, joihin lapsen ajatusmaailma ei ole millään lailla valmis.

      Ei pitäisi yrittää mennä asioiden, siis lapsen normaalin kehitystahdin ohi ja pyrkiä ikään kuin nopeuttamaan sitä, koskapa todellakin, lapsen aivotoiminta on vasta kehittymässä, tapahtuen ihan omaan tahtiinsa. Se ei varmasti kehity yhtään sen nopeammin, vaikka sitä kai juurikin, lapsestaan jotain huippuälykästä tiedemiestä, tai ties mitä huippuhyvää toivovat vanhemmat, kai yrittävätkin stimuloida lastaan sairastuttavalla, stressavalla hätistelyllään.

      Siis, toisin sanoen -kyllä, -edelleenkin, lapsen vanhempien tätyy käytännössä pääosin tehdä se ajattelutyö, ikään kuin lapsen puolesta… Ja niin myöskin monien asioiden, kuten esim. ns. sosiaalisen elämän pelisääntöjen opettaminen kuuluu lapsen vanhempie vastuulle, että he kehittyisivät kutakuinkin, tai siis mahdollisimman hyvin, elikä suuremmitta hankaluuksitta yhteiskuntaan sopeutuviksi yksilöiksi… Eri asia onkin tietysti sitten, jos jotkut haluavat kasvattaa lapsistaan jotain kapinallisia yksilöitä, joiden toivovat tulevaisuudessa ryhtyvän anarkisteiksi…?

      Mutta nyt tämä uusi, ja sanonpa ihan suoraan totuuden, että hienolta kuulostavasta nimestään huolimatta, todella salakavalan vaarallinen ”alkuajatus”-oppi, yrittää uudestaan markkinoida ja tuputtaa jotain huhaa-vapaan kasvatuksen metodia. Mutta aikoinaan jo kokeillun ns. vapaan kasvatuksen hedelmät ovat puolestaan todistaneet, että sellaisella, joka toden sanoen on siis kasvattamatta jättämistä, on olut todella huonoja seuraamuksia. Senhän tajuaa kyllä ihan normaalilla maalaisjärjelläkin, tai jopa kaupunkilais- sellaisellakin.

      On karmeata jos vanhemmat yllytetään tekemään omilla lapsillaan ikään kuin ihmiskokeita, että innostuisivat kokeilemaan, millaista tulosta mahtaisi syntyä, jos aletaankin tuota kokeilemaan… Metodia, jota kaupitellaan, koska bisneksestähän tottapuhuen onkin kyse, ilman mitään vastuuta, sen suhteen, että millaista jälkeä moisen ”opin” soveltaminen jonkun omiin lapsiin saattaakaan saada aikaiseksi… Se on ikään kuin yhteiskunnan kannalta menttaalisen aikapommin tyrkyttämistä ihmisille…!

      • mamma sanoo

        En kylläkään lukenut lausettakaan vapaasta kasvatuksesta tuossa artikkelissa. Siinähän luki selkeästi, että lapsi tarvitsee rajat, mitä vapaan kasvatuksen aikana ei ollut.

        Enkä myöskään löytänyt siitä mitään viitteitä kokeiluihin. Jokainenhan kasvattaa lapsensa oman parhaansa mukaan eikä suinkaan lue kirjasta tai tee sitä muiden käskystä.

        Lapsen mielipiteen kuuntelulla en myöskään hakemalla haettuani löytänyt mitään negatiivistä. Luin tekstiä ajatuksella, että kuuntelemalla lapsen mielipidettä kuulee, mikä lapsen mieltä painaa.

        Itse olen lapseni ja kissani ”kasvattanut” ajatuksella, että he eivät ole syntyneet tähän maailmaan minua mielyttämään. Ei liiskaten lasta, rajoja kunnioittaen ja turvallisen ympäristön mahdollisimman hyvin mahdollistaen. Samoilla arvoin näen nyt lapseni omaa lastaan kasvattaen.

        • Hannamari sanoo

          Luulen, että tässä kommentoitiin nimimerkki ”Tonin” vinkkiin tutustumisesta alkuajatukseen (yllä); ei varsinaiseen artikkeliin.

    • Liisa Ihmemaassako? sanoo

      Tyhjänpäiväistä hölinää. ”Alkuajatus” ei sisältänyt ensimmäistäkään AJATUSTA. Sääliksi käy ihminen, joka on niin tyhjä, että löytää jotain tyhjänpäiväisyydestä. Siinä vaiheessa kannattaisi miettiä todella perusteellisesti, miksi on tuohon pisteeseen ajautunut. Triviaali… kai se tutkimattakin on tuttua. Ei ns. ”alkuajatuksen” tutkiminen tuo normaalin ihmisen kokemuspiiriin mitään uutta.

      • Thinkcat sanoo

        Alkuajatus näyttää jonkinlaiselta länsimaiselta mystiikalta tai meditatiiviselta asenteelta. Sivusto väittää, että se ei ole ymmärrettävissä psykologian keinoin ja että psykologia on vain hallitsemista ja valtaa.

        Psykologian ja psykiatrian instituutiot ovat yksi asia. Psykologia ihmisen mielestä, tunteista ja kasvusta oppimisen välineenä ja koottuna tietona on toinen asia. Tämä jälkimmäinen kertoo, että jos ei tahdo saada lastaan ja itseään todella pahasti sekaisin niin kannattaa pysyä Alkuajatuksesta kaukana.

        Alkuajatus on sukua jonkinlaiselle panteismille ja monismille. Suomeksi siis jotain new agea. Se lähtee siitä, että persoona koostuu painolastista. Ja kun persoonallisuus puretaan mystisiin alkutekijöihinsä tällaisen ”sisään katsomisen” kautta, niin vapautetaan koko sen potentiaali, jota tuo ajatteu kutsuu vapaudeksi.

        Mystiikan ongelma, kuten myös Alkuajatuksen ongelma on, että se ”toimii”. Sillä ei saavuta mitään hyvää eikä säilyttämisen arvoista, mutta se vetoaa tietyn tyyppisiin (ehkä tietyllä tavalla traumatisoituneisiin) ihmisiin ja tarjoaa heille välittömän kokemuksellisen vahvistuksen. On paljon mystistä kulttikamaa josta saa saman kokemuksen.

    • Reipastukaapas nyt vähän sanoo

      Hoh-hoijaa… haukotuttaa. Kuinka joku voi löytää ns. ”alkuajatuksesta” jotain aineksia siihen elämäänsä?

      • Toni sanoo

        Rafael: Alkuajatus ei ole oppi eikä ismi. Mielipiteiden tulisi perustua faktoihin, ei oletuksiin, uskoon tai sekaviin mielikuviin.

        Liisa Ihmemaassako?: Kannattaa paneutua asioihin ennen kuin alkaa kertomaan niistä mielipiteitään, silloin mielipiteet perustuvat faktoihin, ei uskoon tai sekaviin mielikuviin.

        Reipastukaapas nyt vähän: Alkuajatuksesta ei löydetä aineksia elämäänsä, sillä Alkuajatus ei ole oppi. Jokainen löytää ainekset elämäänsä Alkuajatuksen avulla, kunhan paneutuu siihen kunnolla. Kannattaa kokeilla, siten saat faktat, niin ei tarvitse jäädä arvailemaan miten tai miten ei joku voisi löytää jotakin.

  3. Mirja Mihalic sanoo

    Hyvä kirjoituksesi osui kohdalleni Facebookissa tyttäreni ystävän linkkinä. Viisaita ohjeita lasten kasvatuksesta. Kaikkihan tietävät, että yhteinen aika on tärkeää, mutta työssä käyville vanhemmille ei aina kovin helppoa. Lasta kannattaa todellakin kuunnella. Lapsenlapseni Laura oli kolme vuotias, kun hänellä oli jo uskomaton ongelmien ratkaisukyky. Nyt hän on 6-vuotias luontoeskarilainen.

  4. Äiti neljälle, opettaja sanoo

    Lapsen kuunteleminen ei saisi tämän artikkelin myötä sekoittua siihen, että lapsi joutuu aikuisen ymmärtämättömyyden vuoksi tekemään liian suuria valintoja.. Sukkahousujen tai kalsarien värin valinta ok, mutta aikuinen päättää isoista asioista. Lyömättömyys ehdottomasti hyvä pointti!

  5. Marko Tampereelta sanoo

    Eikö silloin ole jo mennyt kasvatuksellisesti pilalle, jos lapsi lyö vanhempaansa.
    Ei kuulosta normaaliperheen lastenkasvatukselta, vai kuuluuko lyömien myös vanhempien kasvatusmenetelmiin?

    • Vanhempi sanoo

      ”Uhmaikäinen” tarkoittaa tässä jutussa esim. 2-vuotiasta, joka kyllä yrittää kiukuissaan läpsiä ja lyödä vanhempiaan, vaikka ei olisi ikinä missään nähnyt niin kenenkään tekevän. Eli ei, silloin ei olla vielä menty metsään, mutta hyvä mahdollisuus on mennä, jos ei rajoja aseteta ajoissa.

  6. Ilona sanoo

    Itse pidän tärkeänä, että lapselle kerrotaan MIKSI asiat tehdään!
    Ja jos lapsella on jotain mielenpäällä, josta hän haluaa selvästi puhua, pitäisi kiireisen äidinkin keskittyä kuuntelemaan ja vastaamaan kysymyksiin ja antamaan neuvoja.
    Pidän myös pettymyksia tarpeellisena lapselle. Jos lapsi ei koe lapsuudessaan pettymyksiä, vaikka ihan pieniäkin, saattaa lapsi kasvaessaan kokea ne pikkuruisetkin pettymykset suurena, eikä hän vältttämättä osaa käsitellä, jos/kun elämässä tulee suurempia pettymyksiä.
    Olen ihan kauhuissani, kun lapset pelaavat niin paljon ja käyttävät elektroniikkaa päivässä monta tuntia. Sama riippuvuus on nähtävissä myös aikuisissa. Mielestäni lapsella pitäisi olla tietty aika päivästä, jolloin lapsi saa olla luvan kanssa puhelimella/tietokoneella. Lapset saattavat ottaa peleistä vaikutteita ja ainakin itse olen huomannut, että lapsi on kiukkuisempi ollessaan paljon tietokoneella. Tässäpä mun ajatuksia.

  7. Mauno sanoo

    Ihan tavallista maatiaisjärkeä siihen tarvitaan, opettaa jo leikinvarjolla töihin, niin kunnon kansalaisia tulee! Niin jos ahertajia pidetään kunnon kansalaisena?
    Minusta on surkuhupaisaa, kun ”fiksut” ihmiset kieltää ja kieltää jopa huutaen ei mene perille, juoksevat perässä?
    Kasvatus pitää alkaa jo konttausvaiheessa, eikä ole ongelmia ja saa aikuisenakin heiltä kiitosta hyvästä kasvatuksesta! ”Parhaan pääoman sain elämääni, hyvästä kasvatuksesta oli viime kommentti”!

  8. 4 lapsen isä sanoo

    Hei Marko, vaikka lapsi olisi kasvatettu miten hyvin tahansa, saattaa eteen tulla tilanne, että lapsi lyö. Mallin hän on voinut saada päiväkodista tai pihaleikeistä. Tai yksinkertaisesti lapsen temperamentti on niin kiivas, että hän käyttää fyysistä voimaa tunteenpurkauksissaan. Samaa mieltä Sinkkosen kanssa, siihen tiukka stoppi. Ja jos jatkuu, niin vielä tiukempi.

    • Thinkcat sanoo

      Lyöminen lähtee voimakkaasta tunteesta. Itse teko pitää torjua. Kuitenkin samaan aikaan olisi hyvä jos lapselle osoitettaisiin joku muu tapa saman tunteen ilmaisemiseen.

      Lapsen tunteet ovat intensiivisiä. Kun ne tulevat oikein ilmaistuksi, niiden intensiteetti vähenee ja ne siirtyvät lapsen tietoiseen hallintaan. Eli lapsi osaa vaikka puida nyrkkiä ja hyppiä tasajalkaa. Ja jos tämä hyväksytään vaikka keskustelun pohjaksi, niin seuraavalla kerralla tunne on vielä vähemmän intensiivinen.

      Huomio toissijaisesti siinä, että lapsen käytös on väärää ja ensisijaisesti siinä, mitä lapsi yrittää ilmaista väärällä käytöksellään. Lasta ei myöskään kannata velvoittaa älyllisesti perustelemaan purkaustaan. Yleensä se, että lapsi lyömisen sijaan sanoo asian ääneen, muuttaa lapsen suhtautumista tunteeseensa. Kasvu on sitä, että lapsen elämä siirtyy lapsen tietoiseen hallintaan. Sen vastakohta on, että lapsi tarvitsee elämänsä hallitsemiseen ulkopuolista apua, kuten aikuista.

      Lapsen aggressio on tosiasia. Pelkkä torjuminen, johon jotkut vanhemmat saattavat lisätä vielä kostamista, nolaamista tai nöyryyttämistä, johtaa aggression patoamiseen. Eli itse tunne ei tule hyväksytyksi ja se ei siirry tietoiseen hallintaan. Ja ilmenee myöhemmin lapsen elämässä kovina ja väkivaltaisina näkemyksinä ja sadistisina ja jyrkkinä asenteina.

  9. Sonja sanoo

    Tämän päivän trendinä tuntuu olevan se, että kiireiset uravanhemmat eivät rahan perässä juoksemisen ohessa tahdo aina muistaa, että yhteistä menetettyä aikaa ei todellakaan korvata ostelemalla lapselle joka käänteessä jokin uusi elektroninen vempele, jonka kautta lapset sitten kilvan mittelevät ikätovereidensa kanssa paremmuudesta. Eli mitä hienompi kännykkä = parempi ihminen! Tämä on siis yksi niitä arvoista, mitä tämän päivän aikuiset lapsilleen opettavat. Eivät ne mukulat itse niitä juttuja keksi. Mitä ihmettä ajattelevat oikeasti sellaiset vanhemmat, jotka tosiaan ostavat hyvän omantunnon itselleen tavaralla? Minkä viestin he näin antavat lapsilleen? Unohdetaan se kaikkein tärkein, eli yhdessä vietetty aika, joka ei sekään tarkoita sitä, että lapselle pitäisi aina tarjota jotain leipää ja sirkushuveja. Höpö höpö! Lapselle riittää se, että tehdään yhdessä vaikka kodin arkisia askareita ja otetaan lapsi mukaan ruuanlaittoon yms. Näin sinne reppuun ladataan tärkeitä taitoja, jotka ovat sitten hyödyksi, kun nämä meillä lainassa olevat lentävät pesästä. Ei meidän vanhempien tule olla lapsillemme mitään haltiakummeja, joiden tulee toteuttaa kaikki villeimmätkin toiveet. Uskaltakaa sanoa ei. Ilman pettymyksiä kasvaneet ja aina kaiken periksi saaneet kasvavat mielestäni vääjäämättä vinoon. Paljon rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa, siinä eväät hyvään kasvuun.

  10. erik osterlund sanoo

    No Just , Sinkkosella ei juttujen perusteella ole kylla ainuttakaan mukulaa . Aikaa lapselle ,hei , kannykka kaverit internet mac donalds kaiken maailman facet ja twitterit ja angry birdsit ja sitten viela Salkkarit , mutta toisaalta moni ihminen tekee koko elamansa tyota josta ei ymmarra holkkasen polaysta .

  11. Anitta sanoo

    Lasteni suhteen ajattelin, miten voisin olla häiritsemättä heidän kasvuaan. Sitten oli joitakin asioita, joissa en kerta kaikkiaan voinut joustaa. Mistä ne tulivat, miten menettelin, kuka tietää paremmin?
    Nuorin oli 3-vuotias, kun ostimme tietokoneen. Hän sai pelata 20 minuuttia päivässä, ajattelin kaiken varalta, että alle 4-vuotiaan aivoille ei ole haitaksi kehittyä lähes ilman pelaamista. Iän perusteella peliaikaa oli toisilla enemmän.
    He leikkivät. Voi että he leikkivät. Leikki on lapsen työtä, ajattelin ja olin hyvilläni. En ohjannut heitä, he rakensivat majansa hanttilaudoista. Vaikka kai sitä jotenkin ohjaa ja kasvattaa, eihän muuten voi elää perheessä ja yhteisössä. Omat kotityöt oli, että olisivat tunteneet itsensä hyödyllisiksi perheen jäseniksi. Sellainen lisää hyvää itsetuntoa.

  12. piiu sanoo

    Kaksi Miestä maailmaan ohjannut…..omalla esimerkillä….ja en ole ollut se paras….yh ja aika ain ollut nk kortilla…..jos vois kääntää kelloja ja pankkitiliä….hmmm…ois mullakin aikaa..mutta ylpeä kuin muurahaiskuningatar muksuistani….(/27 ja 24 v )

  13. Ilona sanoo

    Hyvä kommentti sonja!! Sehän se just on ku halutaan päästä helpoimman kautta nii annetaan lapselle puhelin tms että pelaa sillä. Sitenhän sitä saadaan omaa aikaa. Siinä ei vaan ajatella ollenkaan lasta vaan pelkästään itseä. Puhelimella pääsee minne vaan sivustolle haluaa ja tottakai lapset kaikkea kokeilee. Ei ihme että lapsen ajatusmaailma menee kieroon tai muuttuu!! Ehdottomasti suhteelliset ja järkevät rajat lapselle! Rajat on rakkautta!

  14. Pettymykset lisää kestövyyttä sanoo

    Minusta kasvatuksessa on tärkeää tuottaa lapselle myös ”pettymyksiä, vastapainona ilon hetkille” . Kaikkea ei pidä saada ainakaan heti, täytyy jaksaa odottaa, silloin se hyvän saaminen tuntuu joltain, nyt en tarkoita makeaa mahantäydeltä.
    Lapsen pitää oppia hallitsemaan omia tunteitaan, vanhemman täytyy olla monesti tulkkina lapselleen ja antaa sanat lapsen pahaan oloon, kuin myös iloon. Lapsen aggressiivinen oma käytös on myös pelottava kokemus hänelle itselle.

  15. Ilona sanoo

    Vanhempana sitä huomaa, mitkä asiat on ollut hyväksi ja mitkä on ollut tappioksi itselle. Jossain elämän vaiheessa sitä käy aina läpi tuollaisetki kodin kasvatus asiat. Ainakin viimeistään sitten kun se on itselle ajankohtainen asia. Lapsen kasvatus on suuri ja arvostettava tehtävä! Jokainen joka lapsia saa, täytys olla valmis myös kasvattamis tehtävään, oli se kuin haasteellista tahansa. Näin raakasti sanottuna ”sää oot just semmonen minkälaiseksi sut on kasvatettu`” . Osittain pitää paikkaansa. Tottakai sitä omien kokemuksien ja etenkin virheiden ja pettymysten kautta oppii ja on se oma luonne taustalla.

  16. Jaana sanoo

    Ulos pelaamaan ja leikkimään? Ei siellä pihalla ole leikkikavereita tavallisiin leikkeihin ja peleihin, siellä se lapsi yksin seisoskelee pihalla, kun kaverit ovat ainakin 3-4 iltaa & viikonlopuppujakin harrastuksissa.

  17. lasteni äiti sanoo

    Lyömättömyydelle hyvät perustelut sinkkosella. Hyvä näkökulma. Valitettavan usein näkee, jo työn puolesta näitä, jotka lyönnit ottaa vastaan. Normaaliin kehitykseen kuuluu, mutta ei silti normaaliin käytökseen. Lyöntiä ei pitäisi vanhempana lähteä selittelemään, vaan yksinkertaisesti kieltää ja pitää kielto myös voimassa. Sinkkosen luennot erittäin järkeviä, suosittelen!

  18. Siru sanoo

    Kylläpäs oli monta mielensäpahoittajaa, ihan asialliseen artikkeliin. Voihan tietysti olla että artikkelissa toimittajan toimesta jää jotakin oleellista sanomatta, joka aiheuttaa väärinymmärtämistä. Mitä olen Sinkkosen juttuja lukenut ja kuunnellut niin hän aika usein peräänkuuluttaa maalaisjärkisyyttä lasten kasvatuksesta eikä kyllä suosi ”vapaata kasvatusta”.

  19. LeenaMarika sanoo

    Jari puhuu asiaa. Mut nää muut kommentit… Onks tää joku kilpailu, et kuka vanhemmista on paras ? Onks toisen tapa aina se huonompi ku oma? Vanhemmuus on haasteellinen, mut ei ylitse pääsemätön juttu. Eikö ois rakentavampaa tukea toinen toisiamme, eikä olla napit vastakkain? Kaikkea hyvää meille kaikille!

  20. teasophy sanoo

    Mitä tarjoatte äkkipikaiselle lapselle lyömisen vaihtoehdoksi? Nyrkit puinnin?
    Tasajalkaa hyppelyn? Onko muita hyviä keinoja? Kun ongelma on neurologinen,
    lyömistä on hankala saada lopetettua.

    • Peiliä tarjoan sanoo

      Ei ole neurologisia syitä lapsen harrastamalle lyömiselle, vaan ja ainoastaan hiukan pieleen mennyt kasvatustyyli. Lapsi on yksilö ja hänelle on kehiteltävä kasvatus, joka ei salli väkivaltaa. Jos ei itse osaa, täytyy hankkia apua.

  21. Riina sanoo

    Ei saa lyödä mutta toivottavasti myös vanhempi on johdonmukainen eikä lyö lasta.

  22. Hellu sanoo

    Sinkkosen neuvot ovat aina hyvät ja järkeenkäyvät. Valitettavasti ne eivät riitä tässä yhteiskunnassa.
    Vaatimukset ja kriteerit ovat paljon suuremmat.
    Lapsella ei ole enää aikaa olla lapsi. Lasta arvioitaessa painopiste on akateemisessa osaamisessa ei arjessa selviämisen taidoissa. Tietenkin molemmat tukevat toisiaa.

    On suuri virhe, jos eskariin menevä lapsi, ei lähde pohtimaan ympyrän olemusta vaan sen sijaan kertoo kaiken autonrenkaasta. Näin kävi. Pahempi juttu oli se ettei testaaja ymmärtänyt mitään autoista.
    Lapsen vajavaisuudeksi todettiin tämäkin.
    Silläkään ei ole merkitystä, jos lapsi tietää mitkä ruoat sisältävät proteiineja, vitamiineja, hivenaineita ja miten ne vaikuttavat ihmisen kasvuun ja terveyteen. Tärkeämmäksi nousee lapsen taito osata kertoa onko porkkana suurempi tai pienempi ja mihin se keskisuuri kuuluu sijoittaa.

  23. Siipeilijä sanoo

    Väliäkö omalla lastenkasvatuksella, se kun on nykyään ulkoistettu. Jos ei jo päiväkodissa niin viimeistään koulussa. Minä kerään vain tuet ja lapsilisät.

  24. Ingles sanoo

    pidän tämän miehen kirjoittelusta yleensä ja tästäkin kyllä, mutta…huomaa että hän on mies, vanhahko ja hänellä on poikalapsia. Sotaleikit ok mutta minihameinen nukke aikuisten keksintöä. No, nuket nyt ovat nukkeja ja toki tytöt ja pojat jotka nukeilla leikkivät mieluusti pukevat nukkensa samanlaisiin vaatteisiin mitä näkevät aikuisten päällä (jos nukke on aikuisen näköinen ja mallinen) vauvanuket sitten erikseen. Ehkä tuon ikäluokan ihmiset pitävät minihameita vielä säädyttöminä tai jotain muuta ihmeellistä…

  25. Sari Salpamäki sanoo

    Joooopaaaa jooo…minäkin oisin voinnut alkaa psykiatriksi….neljä tytärtä synnyttäneeni & kasvattaneeni….voisin antaa oikea oppista miten lapsista kasvatetaan suvaitevaisia,kansainvälisiä tavallisia pulliaisia…rakastettavia omillaan pärjääviä ja vanhemmistaan välittäviä❤❤

Vastaa